Pastoraalipsykologinen näkökulma

Vaaleanpunaisia kukkia ja vihreää pensasta kallion reunalla, taustalla meren aallot ja auringon kimmellys.

Psykoterapeutin koulutukseeni kuuluivat pastoraalipsykologiset opinnot. Tämä merkitsee valmiutta pohtia  hengellisiä ja henkisiä kysymyksiä osana psykoterapiaa. Oman elämän pohdinta saa olla kokonaisvaltaista, eikä näitä kysymyksiä tarvitse eristää käsiteltäväksi muualla. 

Muutokset elämässä ja omissa ajatuksissa  luovat tarpeen tarkastella elämässä aiemmin koettua hengellisyyttä uusista näkökulmista käsin. Joskus yhteisöt, joissa on elänyt tiiviisti, ovat olleet haavoittavia. Tällaisia kokemuksia voi  käsitellä psykoterapiassa.

Myös elämänarvot ja etiikka ovat osa ihmisyyttä, ja niiden tutkiminen on siksi psykoterapiassa mahdollista. Elämän rajallisuus ja kuoleman todellisuus voivat myös nousta tärkeiksi pohdinnan aiheiksi.

Juttu aiheesta Kirkko ja Kaupunki -lehdessä:

"Psykoterapiassa ei tulisi olla elämänalueita, jotka suljetaan pois" – Erityiskoulutus antaa valmiuksia hengellisyyden kohtaamiseen - Kirkko ja kaupunki